Maanantai 23.8.2010 - Laura
Moi kaikki!
Toivottavasti sulla oli ihana kesä. Uskon, että ainakin lämpimin ikinä! Riparit on takana ja olitpa sitten isosena, apparina tai rippikoululaisena, toivon, että leirisi oli ikimuistoinen. Jos et ollut millään leirillä, toivottavasti sullakin oli rentouttava kesä.
Itse en ole koskaan ollut leirillä sellaisella myrsysäällä kuin tänä kesänä Isosaaressa. Että ikimuistoista oli!
Näin syksyllä sitä keräilee koulumotivaatiota (ainakin itse keräsin) hommaamalla kaikkia kivoja kyniä ja vihkoja, jotta jaksaa tunnilla olla ahkerasti mukana. Syksyllä aina päättää, että tänä vuonna kirjoitan vihkoon huolellisemmin ja tsemppaan. Loppu syksystä mulle aina kävi niin, että käsiala oli kaameeta söheröä ja tsempinkin kanssa kävi vähän niin ja näin.
Arki on monella täynnä kouluhommia ja harrastuksia. Joskus voi tuntua siltä, että pitäisi revetä joka suuntaan.
Seurakunta on sitä varten, että siellä saisit ladata akkuja ja ottaa rennosti ilman paineita. Jeesuskaan ei ladannut ihmisten niskaan lisätaakkoja vaan otti meidän taakat kantaakseen.
Jospa tänä syksynä voisi ottaa teemaksi elellä päivä kerrallaan. Ei liikaa murehtisi eilistä eikä huomista vaan kiitoksen kanssa ottaisi vastaan juuri tämän päivän. Murehtimalla kärsii ikään kuin kaksi kertaa ja helpommalla pääsee, jos ei ota pulttia pienistä asioista. Tämä ei tarkoita vastuuttomuutta vaan viisasta ajankaäytön priorisointia. Paniikki tulee, jos lukee vasta viimeisenä iltana kokeisiin. Jos ennakoisi, voisi paniikilta ehkä välttyä eikä stressipisteet olisi koholla.
Jospa sen rinnalla, että tänä syksynä ottaisimme päivän kerrallaan, miettisimme hieman myös sitä, mihin aikamme menee. Päivät ja viikot hurahtavat vauhdilla ja joskus huomaa, että niille asioille, jotka oikeasti ovat tärkeitä jää aivan liian vähän aikaa. Itse olen miettinyt viime aikoina seuraavaa Raamatunkohtaa. Toivottavasti se jää myös sinua siunaamaan:
Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa (Room 9:16)